Tänään tunsin jo aamusta, täydellisesti nukutun pitkän yöunen jälkeen, halun kirjoittaa levosta, levollisuudesta, omasta ajasta ja tilasta olla minä. Sinäkin huomaat varmaan omassa kehossasi levon, levollisuuden, kiireen ja väsymyksen eron? Tiedostat jähmeän ajattelun huonosti nukutun yön jälkeen, helposti ärsyyntyvän mielen oman tilan kutistuessa olemattomaksi ja loputtomien tekemättömien tehtävien aiheuttaman stressin ja riittämättömyyden tunteen? Toisaalta tunnet onnellisuuden ja eheyden tunteita silloin, kun lepo ja kuormitus ovat tasapainossa, arki etenee harmonisesti ja sinä löydät itsellesi, olemisellesi ja ajatuksillesi aikaa, eikö vain?
Useimmilla meistä on takana kiihkeät opiskelu-, pikkulapsiarki-, ura- ja ruuhkavuodet, jolloin omaan aikaan, kuormitukseen, lepoon ja yöuneen ei ole aina ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Toisaalta moni meistä on asettanut itsensä omasta mielestään hyvästä syystä tarpeineen jonossa viimeiseksi, koska varsinkin hoivaviettisimmät huolehtijat antavat tärkeimpien, lasten ja puolison tarpeiden mennä usein ohi.
Ajatuksia, uskomuksia ja asenteita
Takana voi olla myös omassa lapsuudessa, suvun työtätekeviltä, omaksuttu ja opittu malli. Uskomukset, asenteet ja tiedot imeytyvät tiedostomattomina alitajuntaamme seuratessamme perheen vanhimpia arvojaan heijastavissa tavoissa puhua, työskennellä, arvostella, kritisoida tai kiittää. Ydinuskomuksemme muodostuvat varhaislapsuudessa. Meidän isovanhemmissamme ja isoisovanhemmissamme on sotavuosia eläneitä ihmisiä, joiden elämä oli usein raadollisen kovaa ja ankaraa. Monet tavoista, puheista, arvoista, asenteista ja traumoista ovat peräisin sukupolvien ketjuilta niinkin kaukaa kuin 1940-luvulta, kun Suomen miehet ja naiset taistelivat maamme itsenäisyydestä, tai jopa ajalta ennen sitä. Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupolveen saakka.
Oman identiteetin löytäminen
Aikuiseksi kasvaessamme jokaisella meillä on oikeus ja velvollisuuskin muodostaa oma identiteetti, oma tapa olla minä: itsenäinen ja onnellinen ihminen, yhteisön ja perheen jäsen sekä tunnollinen veronmaksaja.
Itsenäistyessämme alamme katsoa vanhempiemme toimintaa erivärisillä silmälaseilla ja oman identiteetin kehittyessä poimimme lapsuudesta asioita, joita otamme mukaan ja jotka jätämme taaksemme. Koska jokaisella meillä on kokemuksemme lapsuudestamme, tuomme tapaamme olla vanhempia aina tiedostettujen toimintatapojen lisäksi myös alitajuisia ajatuksia ja uskomuksia.
Oma kasvaminen ja itsenäistyminen saattaa jäädä myös elämän jalkoihin, sillä tajusin vasta neljän lapsen äitinä olevani itsenäinen ja aikuinen nainen. Nainen, joka saa asettaa omat tarpeensa, tunteensa, mielipiteensä ja kehittymisentarpeensa etusijalle silloinkin, kun ne eivät jotain toista miellytä. Lasten kasvaessa perhedynamiikka muuttuu. Nelilapsisen perheen äitinä en tosin koskaan edes tuntenut tarvitsevani omaa aikaa, sillä elin unelmaani. Omaa aikaa alkoikin löytyä yllättäen reilut neljä vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä lapsistamme olivat jo muuttaneet kotoa, kolmas lapsistamme sai ajokortin ja nuorimman jakaessa yhteisen harrastuksensa isänsä kanssa, minä sainkin jäädä yksin kotiin monta kertaa viikossa.
Miten oudolta se alkuun tuntuikaan: tuijottelin kelloon ja pyrin hoitamaan kaikki kotityöt tehokkaasti yksinollessani ennen kuin miesväki palaisi kotiin. Olin ollut siinä vaiheessa äiti jo yli 24 vuotta ja nyt minulla olikin oma tyhjä koti käytössäni ja joskus jopa kokonaisen viikonlopun ajan! Minulla oli lupa tehdä asioita itseäni ajatellen; asioita, joiden äärellä palaudun, lepään ja eheydyn. Ymmärsin, että vaikka olin ollut onnellinen kaikki nämä vuodet, minun minäksi kasvaminen oli ollut jäissä tullessani jo nuorena vaimoksi ja äidiksi, opettajaksi ja tunnolliseksi työntekijäksi. Ymmärsinkin, että tämän uuden elämänvaiheen edessä minulle avautui mahdollisuus oppia tuntemaan itseni.
Tasapainoa minuuteen
Sain mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä minuksi uudelleen. Naiseksi, jolla on mahdollisuus elää sisäisistä maailmaa ja heijastaa sitä ulospäin, tuntea, kokea, ajatella, unelmoida, miettiä, luoda uutta, kasvaa, muuttua, eheytyä ja parantua. Jäädä, jos siltä tuntuu ja mennä eteenpäin, jos sieluni ja sydämeni sitä kaipaavat. Minä luin, janosin uutta ja löysin aikaa opiskella mm. henkisiä asioita, intuitiota, meditointia, tunnetaitoja, kiintymyssuhdeteorioita ja suoritin doula-opinnot.
Suorittaminen ja suoriutuminen, järjestys, väittely, oikeassa olemisen pakko, kilpaileminen, määräysten noudattaminen, rahamaailman luomien kehysten sisällä toimiminen, vaikuttaminen ja hyväksynnän saaminen työnteon kautta, aikataulut ja kiire ovat hyvin vahvasti eteenpäin kuljettavaa maskuliinista energiaa, jota minussakin on kai tasapainon kannalta vaadittava sopiva ripaus, mutta joiden en halua enää määrittävän tapaani olla minä. Egon äänellä puhuminen ja ”minä”-muodon korostaminen eivät olleet koskaan arvojeni mukaisia.
Haluni saada ilmaista vapaammin feminiinistä energiaa ja sekä saada että levittää ympärilleni rakkautta, hyväksyntää, aikaa, tilaa, vapautta, läsnäoloa, onnellisuutta, yhteyttä, seesteyttä, lempeyttä, hoivaa ja intuitiivista viisautta löysivät tavan olla minä.
Onnellinen minä
Pitkä urani kuntatyönantajalla loppui irtisanoutumiseen viime keväänä ja sykäyksen siihen antoi oma laskeutumiseni itselle tärkeiden ja merkityksellisten asioiden äärelle. Prosessi johti oman yrityksen perustamiseen. Syntyi Ihmiseksi rakastettu Oy, https://ihmiseksirakastettu.fi, holistisen hyvinvoinnin yritykseni, jonka palveluissa korostuu rakkaus, lempeys, arvostus ja hyväksyvä läsnäolo.
Täytin kesällä 50 vuotta ja olen onnellinen ollessani juuri tämän ikäinen, eläessäni juuri tätä vaihetta elämässäni.
Tänään ajatus hyrräsi aamusta kehräten. Olen yrittäjäksi alettuani nukkunut pidempiä yöunia kuin koskaan, levännyt, nauttinut ja rytmittänyt arkea itselleni sopivaksi. Koen olevani levännyt, ehyt ja onnellinen.
Olen ihmiseksi rakastettu ❤️??
