Kesälomalla kotona

13 vuotta sitten nelilapsisen perheemme kuopus vietti viimeistä kesää ennen koulun aloitustaan. Emme matkustaneet minnekään kesälomareissulla, koska toteutimme hänen kasvettuaan riittävän isoksi jpitkäaikaisen haaveemme eli oman saunamökin jokirantaan.

Pian seitsenvuotias oli onnensa kukkuloilla saadessaan autella rantasaunan ja -pation työmaalla. Hän sai pieniä tehtäviä, jotka hän hoiti suurella antaumuksella. Hän koki olevansa iso poika, tärkeä ja hyödyllinen.

Hän nautti koko kesän koskiseikkailusta eli jokiuoman keskelle nousseilla kivillä hyppimisestä ja joessa uimisesta yhdessä kolmen vanhemman sisaruksensa kanssa. Hän kuului vahvasti joukkoon.

Hän vietti tunteja rantakivillä pienenä keränä istuen, kalanpoikasten liikkumista seuraten ja auttaen niiden liikkumista kivikkoisessa kohdassa nostellen niitä hellästi haavilla kivien yli. Hän oli empaattinen ja auttavainen

Hän nautti ja nauroi onnellisena kouluportti suussaan avoimena ja selkä tummaksi paahtuneena. Hän oli rakastettu.

Ja sitten alkoi koulu. Ensimmäisenä päivänä opettaja kyseli oppilailta kesäloman tekemisiä ja kesämuistoja. Uudet luokkakaverit olivat kertoneet silmät tuikkien kilpaa kesälomamatkoistaan, huvipuisto- ja eläintarharetkistään ja kuopuksemme oli istunut hiljaa paikallaan osallistumatta keskusteluun. Hän koki olevansa erilainen.

Kotiin tuli kiukkuinen poika, joka vaati äidiltä vastausta siihen, miksemme olleet tehneet ainuttakaan lomareissua Helsinkiin, huvipuistoihin tai eläintarhoihin. Koska luokassa kaikki muut olivat tehneet.

Istuimme sylikkäin sohvalla ja palasimme kesämuistoihin, jotka olivat vielä tämänkin päivän hetkiä ja vain olkapään takana. Hetken kuluttua kävelimme rantaan katsomaan uutta valmistunutta saunamökkiä. Lapsi pyörähteli patiolla jo silmin nähden innokkaampana ja totesi:

”Kukaan muu ei muuten äiti ollut rakentanut kesällä saunamökkiä niin kuin mä!”

Tarinalla haluan muistuttaa tarkoin suunniteltujen ja virikkeitä täynnä olevien kesälomareissujen olemattoman pienestä merkityksestä lapsen onnellisuuteen. Lapsi osaa olla kytköksissä itseensä, elää hetkessä ja hänen onnellisuuteensa tarvitaan aika vähän; vain rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset ympärilleen. Me aikuiset saatamme ajatella olevamme velvollisia tuottamaan elämyksiä ja luomaan muistoja lapsille, ettei hän vain jää paitsi jostain hänelle kuuluvasta. Kesälomasta voi tulla sarja pakolla tehtyjä suunnitelmia, asioita ja suoritus, joka vain kiristää jokaisen hermoja. 

Kumpi lopulta on tärkeämpää: omilla hoodeilla vietetty kesäloma ja levännyt mieli ja palautunut keho vai hampaat irvessä suoritettu kesäloma, jonka jälkeen iloitaan ainoastaan siitä, että stressaantuneet vanhemmat pääsevät töihin ja lapset päiväkotiin ja kouluun?

Onneksi lapset kuitenkin näkevät elämän tärkeät asiat armollisemmin, selvemmin ja yksinkertaisemmin. Moni asia selkiytyy aikuisillekin, kun malttaa pysähtyä seuraamaan lapsen intensiivistä leikkiä.

Tärkeintä on:

♥️ saada olla irti arjen tiukasta rytmistä

♥️ saada vain olla

♥️ saada enemmän yhdessäoloa vanhempien kanssa

♥️ päästä istumaan useammin syliin 

♥️ käydä uimassa ja piknikillä

♥️ syödä paljon jäätelöä ja mansikoita

♥️ tulla nähdyksi ihanana itsenään 

♥️ tulla kuulluksi höpöjuttuineen

♥️ tulla rakastetuksi ihan joka hetki!

Muistathan nauttia ilman suorittamisen pakkoa!

Ihanaa kesää koko perheelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.