Pitkin päivää uutisissa (1.10.2020) https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/korona-on-rokottanut-opettajien-jaksamista-rehtorien-liiton-puheenjohtaja-en-ollut-lainkaan-yllattynyt/7940840 käsiteltiin ja kerrottiin rehtorikyselystä, johon vastasi vajaat 230 peruskoulun ja lukion rehtoria. Kyselyssä kartoitetuista kouluarjen haasteista nousi korkeimmalle sijalle opettajien uupuminen.
Tulos ei yllätä lainkaan, sillä normaalioloissakin koulun arki on kaikessa ihanuudessaan ja toimeliaisuudessaan täynnä hallittua kaaosta ja äkillisesti muuttuvia tilanteita. Opettajista kehittyy työssään multitaskaajia, joiden on kyettävä tekemään nopeatempoisia mikrohetkessä tapahtuvia päätöksiä, koska suurien opetusryhmien kanssa ennakoiminen on lopulta usein mahdotonta.
KORONAKEVÄT 2020
Tätä kouluvuotta kuormittaa jo keväällä alkanut poikkeustila. Vajaassa parissa päivässä Suomi siirtyi etäopetukseen ja maassamme otettiin valtava digiloikka erittäin lyhyessä ajassa. Koronasta huolimatta opettajat pyrkivät ammatilleen tyypilliseen tunnollisuuteen ja hoitamaan työnsä poikkeusolosuhteista huolimatta niin hyvin kuin mahdollista. Lasten oppimisen mahdollistaminen poikkeusoloissa priorisoitiin korkeimmaksi tavoitteeksi ja uskoakseni jokainen oppilas ja opettaja ylitti oman kapasiteettinsa jossain määrin. Uskomattoman upea suoritus jokaiselta.
Itse olin vielä viime kevätlukukauden erityisluokanopettajana ja tunsin omassa jaksamisessani kevään kuormituksen kesäloman alettua. Vielä ensimmäiselle kesälomaviikollekin siirtyi oppilaiden verkostoneuvotteluja, koska ne eivät olleet toteutuneet rajoitusten takia normaalirytmissä toukokuun aikana. Palautuminen alkoi vasta kesäkuun lopulla ja siksi omat voimavarani eivätkään riittäneet uuden yritystoimintani käynnistämiseen heinäkuussa, vaan päätin pitää ihan täyden vapaakuukauden kaikesta. Uuden kouluvuoden alkaessa koulun aikuiset ja lapset olivat kenties vain osittain palautuneita kesälomasta huolimatta. Lukuvuosi alkoi samoissa tutuissa rajoitustoimenpiteissä kuin mihin se loppuikin. Jokaisessa luokassa on yksi tai useampia oppilaita, jotka tipahtivat menneen kevään etäopiskelujakson aikana kelkasta, ja joiden oppimista täytyy tukea erityisesti. Ja sitten tulevat omana lukunaan suurimman huolen aiheet: koulua käymättömät oppilaat. Ne, jotka ovat jääneet pysyvästi kotiin.
Huoli, stressi, ahdistus, pelko, pandemia, tartunta, korona, testi, rajoitukset, etäisyys, turvaväli, suojautuminen, maski, desinfiointi ja kumihansikkaat. Vahvoja ja kuormittavia sanoja jo puhetasolla. Nämä ovat tulleet pysyvästi lasten ja nuorten käyttämään ja kuulemaan arkisanastoon. Media päivittää jatkuvasti lööpeissä tartunnan saaneiden ja kuolleiden lukumäärän. Miksi? Mietin usein sitä huolen ja pelon määrää, joita nämä sanat kuljettavat sisällään ja joilta meistä kukaan ei pysty suojautua kokonaan.
MITEN PITKITTYNYT STRESSI NÄYTTÄYTYY?
Olen vuosien aikana itsekin ollut pariin kertaan hyvin lähellä uupumista. Ensimmäisellä kerralla nukkumaan käydessäni tuntui kuin sydän pyrkisi ulos rinnasta sykkeen kohotessa ja pysyessä korkealla kehon käydessä lepoon. Huomasin reagoivani koulun alaoven avattuani koulun tuoksuun voimakkaasti, olevani alavireinen, itkeskeleväni helposti ja kokevani suurta riittämättömyyden tunnetta oppilaiden ja heidän perheidensä haasteiden äärellä. Toisella kerralla kehoni alkoi lähettää merkkejä yllättävillä kiputiloilla ja häiriöillä. Vatsavaivat lisääntyivät, palan tunne nousi kurkkuun, ääni alkoi puhuessa särkyä ja muuttua käheäksi ja hartiasärky aiheutti toisen käsivarren puutumisoireita.
Ensimmäisellä kerralla tilanteen laukaisijana toimivat aviomieheni sanat: ”Voit jäädä töistä pois vaikka huomenna!” Se riitti ja sai minut tajuamaan, että väsähtäneissä ajatuksissani rakkaasta työstäni oli muodostunut minulle vankila, pakkopullaa ja ahdistuksen lähde. Miten vapauttavaa oli löytää omista ajatuksistaan kristallinkirkas ajatus ja ymmärtää, että töihin lähteminen joka aamu siitä eteenpäin oli minun ikioma valintani ja päätökseni.
Toisella kertaa stressioireet lisääntyivät vuoden mittaan varkain hiipimällä. Oman työn vaikuttamismahdollisuuksien puute, arvomaailman kyseenalaistaminen, kuntatalouden resurssien ja oppilaiden haasteiden kanssa tasapainottelu alkoivat vaikuttaa minuun, vaikka mielestäni olen aina ollut rautainen ja vahva nainen.
Samalla olin eri kouluilla nepsyvalmentajana vieraillessani kuullut opettajien tarinoita jaksamattomuudesta, uupumisesta, masennuksesta, univaikeuksista, krooniseksi muuttuneesta ja pitkittyneestä sairastelusta tai ihan totaalisesta loppuunpalamisesta. Tunnollisuus ja korkea arvopohja omalle työlle kuluttavat omalla persoonallaan työtä tekevää opettajaa ja erityisesti hänen sydäntään.
KOULUN HAASTE TUKEA UUPUNUTTA OPETTAJAA
Vaikka kouluissa työskentelee suuri määrä opettajia, on heillä jokaisella huolehdittavanaan oma luokkansa, eikä tämän vuoksi mahdollisuutta toimia toisen tukijana, kannattelijana ja huolien kuuntelijana. Opettaja kyllä tunnistaa toisen väsymyksen, huomaa kasvavan kyynistymisen ja negatiivisuuden, tuntee huolen ja murheen kasvavan. Niin kovalta kuin kuulostaakin, on jokaisen huolehdittava omasta jaksamisesta, palautumisesta ja voimaantumisesta.
OPEMENTOROINTI
Tästä syystä, samanlaisen kuormituksen itse kokeneena, haluan antaa takaisin jotain maailman tärkeintä työtä tekeville. Ihmiseksi rakastettu Oy tarjoaa palveluissaan OPEMENTOROINTIA, joka on yhdistelmä konsultoivaa erityisopetusta, ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, coachingia sekä tunnetaitovalmennusta.
Opementorointiin voi hakeutua itsemaksavana, kun haluaa pohtia omaa opettajuuttaa, unelmia, haastavan oppilaan kohtaamista tai omia väsymyksen tunteita. Käyntikerroilla opettaja saa rinnalleen kuuntelijan, joka tuntee ja ymmärtää nykykoulumaailman vaatimukset sekä coaching-menetelmällä pieniä arjen muutoksia kanssaan etsivän valmentajan.
Opementorointi on parhaimmillaan työyhteisössä yhdessä tunnustettu tapa toimia ennaltaehkäisevästi, jolloin malliin sitoutuu niin esimiehet kuin työntekijätkin. Se tukee kokonaisvaltaista kehon ja mielen hyvinvointia. Se on erittäin pehmeää, arvostavaa ja käytännönläheistä työskentelyä opettajan rinnalla. Tulen kutsuttaessa erittäin mielelläni kertomaan lisää Opementoroinnista työyhteisöön tai opetuksenjärjestäjälle. Vaatii suurta rohkeutta alkaa tekemään asioita toisin ja siirtyä sairaudenhoidosta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostamiseen.
Itse työnohjausta saaneena tiedän myös sen, että aina ensimmäinen työnohjaaja ei välttämättä ole itselle se sopivin. Työntekijänä vaikuttamisen mahdollisuutta ei useinkaan ole, työnohjauksen ohjautuessa hankintapäätöksen tekevältä taholta. Itse pidän tärkeänä kouluorganisaation tuntemista, työn ja sen henkilökohtaista persoonaa kuormittavan olemuksen ymmärtämistä ja koulujen työyhteisöjen toiminnan tuntemista. Uskon neljän lapsen äitiyden, oman yli kahdenkymmenen vuoden työkokemuksen, opettajuuteni ja asiantuntijuuteni sekä yleis- että erityisopetuksesta kaikilta perusopetuksen vuosiluokilta 0-9, antaa pohjaa laajalle ymmärrykselle, humaaniudelle, pedagogiselle rakkaudelle ja kouluun sopivien ratkaisujen hakemiselle. Tunnen kentän, opettajien työlleen asettamat korkeat arvot, opettamisen ihanuuden ja haasteet, työn kuluttavuuden ja toisaalta opettajien toiveikkuuden ja optimismin, uusien opetussunnitelmien tavoitteet, mahdollisuudet ja riskit, kuntatalouden realiteetit, resurssit ja säästötavoitteiden vaikutuksen opetusresursseihin.
Väsyminen tai uupuminen voi johtua liiallisesta tunnollisuudesta ja ahkeruudesta, nykykoulun kiihtyvästä projektiluontoisesta työskentelystä, sisäisestä kiireen tunteesta tai hallinnan puutteesta, haastavan oppilaan tai vanhempien kanssa toimimisen eskaloitumisesta. Pitkittynyt stressitila saattaa ajaa opettajan sairaslomalle pitkiksikin ajoiksi, mutta paluuvaiheessa opettaja jatkaa siitä, mihin sairaslomalle jäädessään jäi. Luokassa mikään ei ole muuttunut poissaolon aikana ja näin ollen opettajaa uhkaa vähitellen paluu vanhoihin kuvioihin. Mikään ei muutu, ellei jotain muuteta! Opementoroinnista haluan luoda vahvasti ja riittävän ajoissa ennaltaehkäisevän, opettajan hyvinvointia ja jaksamista tukevan työmuodon. Opettaja työskentelee oman hyvinvoinnin ja työtapojen takana vaikuttavia tunteita ja tarpeita arvioiden, saa käyttöön opetustyötä tukevia työkaluja ja keinoja, asettaa itselleen tavoitteita muutokselle ja vahvistuu stressinhallintataidoissaan.
Keskustelukertojen tueksi tulen seuraamaan opetusta ja luokkatilanteita luokkaan, jos opettaja kokee sen prosessin ja itsensä kannalta hyödylliseksi. Yhdessä miettimällä on mahdollista täydentää työkalupakkia.
Opementorointi on työnohjausta edullisempi menetelmä ja sopii erityisesti ensikosketukseksi opettajuuttaan käsittelevälle.
Opementorointi on lempeä tapa käsitellä ammatillista kasvua, opettajuutta, työelämän ja työyhteisön haasteita, haastavia kohtaamisia, uupumusta ja masennusta. Opementoroinnissa yhdistyy niin asiantuntijaroolista annettu erityisopetuksellinen konsultaatio kuin tasa-arvoisessa positiossa toteutuvat coaching- ja lyhytterapiamenetelmät. Opementorointiin voi hakeutua yksilönä tai ryhmänä.
Olet ihmiseksi rakastettu.
Varaa aika ajanvarauksesta. Tervetuloa
