Koulu ja pedagoginen syli
Koulumaailmassa rakensin opettajana luokkaani aivan ensimmäisenä turvallisen, luottamuksellisen ja rakkaudellisen ilmapiirin. Sydämeni oli aina syrjällään erityisesti niille oppilaille, joille oleminen ja oppiminen oli vaikeampaa. Erityisopettaja-opinnoissani kouluttaja Simo Rönty käytti termiä pedagoginen syli ja se syli on ollut minulla aina oppilaille avoinna. Erityisopetuksessa näkyy erityisen selvästi oppilaan ja opettajan välinen luottamussuhde, luokkaan muodostunut turvallisuuden tunne ja tarve tulla hyväksytyksi. Mitä epävarmempi oppilas on, sitä haastavammin hän käyttäytyy. Olemus kysyy jatkuvasti: ”Saanko olla minä? Tulenko haasteineni hyväksytyksi? Saanko olla epätäydellinen ja vaikeakin? Saanko oppia omaan tahtiini? Tykkäätkö musta oikeasti?” Luokan taulun nurkassa kulki kunniapaikalla oppilaalta saamani magneetti, joka muistutti: ”Opettajan suurin työkalu on sydän!”
Kaiken uuden oppiminen on mahdollista ainoastaan turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, koska uutta harjoitellessaan tulee aina uskaltautua hyppäämään tuntemattomaan eli oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tätä voi jokainen pohtia omalla kohdallaan arjen muutosvaiheissa. Fyysisen tai psyykkisen kuormituksen kasvaessa tai käydessämme läpi elämänmuutoksen aiheuttamaa kriisi- tai sopeutumisvaihetta, voimme huomata ongelmia uusista asioista kiinnostumisessa, niiden oppimisessa, omaksumisessa, mieleen painamisessa ja muistamisessa. Keho ja aivot keskittävät kaiken energian haastavasta tilanteesta selviytymiseen ja uusien asioiden oppiminen tulkitaan selvästi toissijaiseksi asiaksi. Näin tapahtuu myös lapsilla ja nuorilla, joilla on suuria haasteita omassa tunne- ja vireystilansäätelyssään, rankoissa kotioloissa tai esimerkiksi koulukiusaamisesta johtuvista asioista. Matematiikkaa ja laskusääntöjä on mahdotonta muistaa, mikäli aivot on ohjelmoitu selviytymiseen.
Koulussa vaihtelu on normaalia yleisopetuksen oppilaiden välillä ja erityisen selvänä tämä näkyy erityisopetuksen, jokapäiväistä arkea haastavien diagnoosien kanssa elävien, oppilaiden parissa. Miten koulussa voitaisiin tukea rankkoja asioita elämässään läpikäyvien lasten oppimista ja samalla tukea tunnesäätelyn kehittymistä? Ensimmäisenä erityisopetukseen tulisi resurssoida alkuvaiheen tukeen riittävästi henkilöstöä. Erityisluokanopettajalla tulisi olla tiimissään koulunkäynninohjaajien lisäksi myös perhetyön ammattilainen ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Ellemme yhteiskunnassa uskalla panostaa ennaltaehkäisevään työhön muuttamalla rakenteita, emme koskaan tule saavuttamaan tuloksia. Kuntasektorilla tulokset ovat rahaa ja tällöin puhutaan mm. erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun säästöistä.
Koulussa oppilaiden oppimiskykyä voidaan tukea parhaiten vasta, kun kiinnitetään riittävän runsaasti huomiota turvallisuuteen ja sen toteutumisen tukemiseen kaikilla neljällä tasolla: fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja pedagogisella turvallisuuden tasolla.
Maslowin tarvehierarkia
Psykologi Abraham Maslowin motivaatiota koskeva tarvehierarkia on ehkä tunnetuin koko maailmassa. Ihmisen kaikkea käyttäytymistä, toimintaa ja sisäistä motivaatiota ohjaavat perustarpeet (basic needs), jotka Maslow luokitteli seuraavalla tavalla:
1. fysiologiset tarpeet
2. turvallisuuden tarpeet
3. yhteenkuulumisen ja rakkauden tarpeet
4. arvostuksen tarpeet
5. itsensä toteuttamisen tarpeet
Nämä kuvataan usein hierarkiana pyramidin muotoisena siksi, että Maslow perusteli ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä täyttyneiden tarpeiden perusteella. Pyramidin alemman tason tarpeiden tulee olla edes jollakin tavalla täyttyneet, jotta ihminen kykenee suuntaamaan huomiota tai yleensä ottaen motivoitumaan seuraavista toiminnan tai käyttäytymisen tasoista.
- 1. Maslowin tarvehierarkiassa pohjan rakentavat ihmisen fysiologiset tarpeet. Näihin kuuluvat ruoan, veden, levon ja suojan turvaaminen ja niiden päivittäiseen täyttymiseen luottaminen.
- 2. Toisena tulee turvallisuuden tarpeet, jotka liittyvät sekä fyysiseen että emotionaaliseen turvallisuuteen. Turvallisuuden tarve on kaikkein suurin kasvalla ja kehittyvällä lapsella lapsuudessa, mutta turvattomuutta aiheuttavat myöhemmällä ikää myös väkivallan, sodan, rikollisuuden ja luonnonkatastrofien pelko.
- 3. Seuraavana tulevat ihmissuhteisiin ja sosiaalisuuteen liittyvät tarpeet, jotka Maslow nimesi yhteenkuulumisen ja rakkauden tarpeiksi. Ihminen on luotu kuulumaan sosiaaliseen ryhmään ja elämään vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tässä onnistuminen tai epäonnistuminen näkyy vahvasti käyttäytymisessämme.
- 4. Ihmisellä on kahdenlainen arvostuksentarve sekä arvostaa itse itseään että saada arvostusta toisilta. Oman osaamisen hyödyntäminen, toimissaan onnistuminen, oman elämän hallinta ja niistä saatu tunnustus ja kunnioitus ovat meille jokaiselle tärkeitä asioita. Arvostettuna oleminen nostaa meissä tunteen, että olemme hyödyllisiä ja lunastamme paikkamme. Onnistuminen on elintärkeää itsetunnon kehittymiselle ja auttaa meitä kertomaan itsestämme positiivista tarinaa eli narratiivia sekä itsellemme että toisille.
- 5. Jokaiselle meillä on tarve saada toteuttaa itseämme, olla luovia ja tehdä asioita, joiden avulla sekä kehitymme että ilmaisemme itseämme.
Käytännön esimerkkinä voisin nostaa esiin hyväntekeväsiyysjärjestö Pelastusarmeijan kolme toiminnan perusperiaatetta, kolme ässää, joiden mukaan ihmiselle tarjotaan soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa, juuri tuossa järjestyksessä. Ihmisen fysiologista tarpeista huolehtiessaan he huolehtivat myös ihmisen tarpeesta tulla hyväksytyksi ja saada emotionaalista ja fyysistä turvaa.
turvallisuuden ja toiveikkuuden kehää vahvistamassa
Terapia- ja valmennustyössäni kuljetan edelleen turvallisuuden teemaa vahvasti mukanani, sillä jokainen terapia- tai valmennuskerta perustuu aina ensisijaisen vahvasti kahden toisilleen vieraan ihmisen välisen yhteyden rakentamiseen. Koen suurena etuoikeutena saada olla ja toimia rinnallakulkijana niin monenlaisten ihmisten, lasten, nuorten ja aikuisten elämässä. Asiakkaan tulee saada kokemus kohtaamisesta ja hänen perustarpeidensa tulee täyttyä, jotta ihmisen uskaltautuu avautumaan elämänsä suurimmista kipupisteistä, vaillejäämisistä tai paljastaa villeimmät haaveena, unelmansa ja muutostoiveensa.
Yksinpärjäämisen ja -selviytymisen kulttuuri alkaa onneksi vähitellen murentua. Kipeiden asioiden tavoitteelliseen käsittelemiseen voi löytyä hyvä vaihtoehto ulkopuolisesta terapeutista tai valmentajasta. Vaikka asiakkaan henkilökohtaiset asiat haastavat arkea ja tuottavat kipuakin, koen oman roolini vahvasti rinnalla kulkijaksi. Yhdessä voimme tutkia valon pilkahduksia, herätellä toiveikkuutta, etsiä voimavaroja ja havaita vahvuuksia. Tällä työskentelyllä vahvistamaamme asiakkaan omaa henkilökohtaista vahvuuksien ja voimavarojen kehää, mutta myös harjoittelemme positiivisen tarinan kertomista itsestä ja omasta elämästä. Saadessaan tilaa ja aikaa ajatella rauhassa ja prosessoida asioitaan ääneen puhumalla, asiakas kykenee tekemään suuriakin havaintoja itsestään ja elämästään. Useimmat solmut alkavat avautua asiakkaan saadessa aikaa, tilaa ja läsnäoloa asioilleen. Tällä viikolla asiakas huokaisi sohvalla istuessaan, että kysymykseni ovat vaikeita. Ja yhdessä saatoimme hymyillen todeta, että mikäli ne olisivat helppoja, olisi asiakas ratkonut ne itse jo aikoja sitten..
tunteet ja kehon viestit
Aina eivät pelkät sanat ja puhe riitä ja siksi olen omien oppilaiden, nepsyvalmennus- ja lyhytterapia-asiakkaiden kanssa tutkinut tunteita, niiden takana olevia tarpeita sekä kehon viestejä. Turvattomuuden tunteen kasvamisen voi oppia tunnistamaan löytämällä säännönmukaisia merkkejä ja tuntemuksia kehossa, jotka kertovat kasvavasta tunteesta. Ne voivat olla merkkejä vireystilassa, jolloin ihminen poistuu tasapainoisesta vireysikkunastaan passiiviseen tai lamaantuneeseen alivireyteen tai toisaalta yliaktiiviseen ylivireyteen, jolloin omatoiminen rauhoittuminen ei onnistu. Ne voivat olla somaattisia merkkejä eli oikeita kiputuntemuksia. Kaikilla näillä on myös vaikutusta toimintaan ja käytökseen. Jotta tunne- ja stressinsäätelytaidot voivat kehittyä, on oltava riittävä tunnesanasto ja ympärillään toisia ihmisiä, jotka mallintavat omalla esimerkillään miten tunteen voi tunnistaa, hyväksyä, sietää ja reagoida itselleen edullisella tavalla.
Turvallisuuden tunne on siis kuitenkin muutakin kuin järjellistä puhetta. Se on aistimista, kehollisuutta, rentoutta, levollisuutta. Se on helppoutta, vaivattomuutta, mahdollisuus hengittää vapaasti, olla vilkuilematta ympärilleen tai olkansa yli. Turvallisuuden ytimessä ihminen uskaltaa laskea suojamuurinsa, koska hänellä on kokonaisvaltainen tunne rakkaudesta, hyväksynnästä ja suojasta. Luopuessaan jatkuvasta uhan tarkkailemisesta sympaattinen hermosto alkaa rauhoittua ja parasympaattinen hermosto mahdollistaa palautumisen ja lepäämisen. Se on lempeää läsnäoloa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Ja ihmisiä, jotka hyväksyvät ja rakastavat.
Yksi vastaus